Kolmas nukke on viimein valmis! Kuvaushetkellä kampaus kylläkin vasta puoliksi liimaamatta x) Polkkatukan sai Rosa Solveig Aspdunge. Koska rakastan lukea ihmisten nukeistaan kertomia tarinoita ja minun väitetään ainakin koulutodistuksessa osaavan kirjoittaa, pääsette lukemaan hänen kertomanaan kuulumisia.

Huomatkaa hieno mekko, sen ompeli ystäväni. Piirsi kaavat nukkea katsellessaan ja ompeli. Lähes täydellisesti sopii!! Ja tämä ihminen vielä väittää, ettei osaa ommella tai omaa mielikuvitusta... Uhkasi ommella useammankin mekon!

(ja kyllä, kuvankäsittelyä käytetty lattiaan kun nukkekodista puuttuu valo en jaksanut viritellä sinne)

Rakas päiväkirja!

Tänään oli vallan erinomainen päivä. Etsiskelin uutta päiväkirjaa kaupungilla ja osuin sitten sellaiseen pieneen kirjakauppaan. Kun tartuin oven kahvaan sisään astuakseni, huomasin oveen kiinnitetyn lapun ”etsitään osa-aikaista myyjää, astu sisään ja kysy lisää”. Kuin minua varten! Kirjoittamalla ei saa leveää leipää joten olen osapäiväistä tointa etsinyt jo tovin. Astuin sisään, vedin hymyn kasvoilleni ja kysyin työtä – ja kaupan pitäjä, Lea Henriksson palkkasi minut siltä istumalta. Paistaa se päivä risukasaankin aina joskus!

Eikä siinä vielä kaikki. Tulin maininneeksi että asun varsin kaukana keskustasta, (itse asiassa Sundbybergin puolella) tätini nurkissa. Lean hymy venyi korviin asti ja hän kertoi etsineensä alivuokralaista yläkerran toiseen huoneeseen. Ja ei kun puoti kiinni, portaat kolmanteen ja huonetta katsomaan. Se on pieni, mutta kyllä sinne mahtuu ja muu asunto vasta tilava ja hieno onkin.

Huomenna palaan uuteen kotiini työ- ja vuokrasopimusta kirjoittamaan (jos vielä löydän sinne! Unohdin pistää osoitteen talteen) ja sitten sanon iäksi hyvästit Maria-tädin huushollille.

PS. Tänään en voi kirjoittaa pidemmin, sivut loppuvat. En tietenkään muistanut ostaa sitä uutta päiväkirjaa!